En oikein tajunnut tätä kirjaa. En ymmärtänyt sen motiiveja tai jutun punaista lankaa, enkä siinä sivussa varmaan mitään muutakaan. Lopun löpinät siitä, kuinka rakkaus on kaikki, olivat jopa ärsyttäviä kaikessa irrallisuudessaan. Hyvin Itkonen kirjoittaa, mutta siihen se sitten Seitsemäntoista kohdalla jäikin.
Pino kirjoja kirjastosta odottaa lattialla, mutta mikään niistä ei oikein houkuttele. Haluaisin lukea jotain tosi sykähdyttävää ja elämää mullistavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti